Ville Mäkäläisen Blogi

Juttu VI

Holaa! Pitkästä aikaa taas juttujen pariin. Tällä kertaan piinapenkkiin astuu huippu kautta pelaava Pekkolan veljesten vanhin, Pasi. Sen enempiä esittelyjä mies ei kaipaa. Nauttikaa jutusta. Anna Pasi palaa!

Worthing Rooney: Moro! Mitä kuuluu?

Pasi: Terve vaan, hyvää kuuluu tänne Suomen päähän, kevättä odotellessa. Mitäs sinne? Olen kuullut huhua, että Glasgowissa on brittiensaarten upeimmat maisemat, pitääkö paikkansa?

Worthing Rooney: Tällä hetkellä pelaat elämäsi parasta kautta tilastollisesti Korisliigassa: Mistä moinen kehitys?

Pasi: Mitään yksittäistä syytä hyviin otteisiin ei varmaankaan löydy, vaan kyse on monien asioiden summasta. Pelasin jo viime kaudella hyviä pelejä Porvoossa ja muutamia täällä Lahdessakin, joten mistään yhtäkkisestä kehitysharppauksesta ei ole kysymys.

Siirtyessäni Porvooseen muutama vuosi sitten pystyin todenteolla aloittamaan harjoittelun ammattimaisesti, kun opiskelutkin alkoivat olla loppusuoralla. Joten siitä lähti sellainen nousujohteinen pyrähdys, joka kantaa nyt hedelmää. Tietysti myös sopivan mahdollisuuden ja roolin löytyminen tämän vuoden Namika Lahdesta on auttanut asiaa. Niin ikävää kuin se onkin sanoa, niin Ilkka Vuoren harmittava loukkaantuminen avasi samalla minulle mahdollisuuden astua isompaan rooliin joukkueessa ja olen tämän mahdollisuuden pyrkinyt käyttämään mahdollisimman hyvin edukseni.

Minulla on ollut palava halu näyttää, että minäkin osaan pelata ja välillä uran aikana on ollut todella vaikeita hetkiä, kun on tuntunut että sopivaa tilannetta ei vain tahtonut osua kohdalle.

Worthing Rooney: Olet saanut tänä vuonna paljon enemmän vastuuta kuin edellisenä kautena: Oletko tyytyväinen omiin esityksiin kentällä ja mikä on rooli joukkueessa?

Pasi: Kauden kuluessa olen saanut luotua toimivan luottamussuhteen päävalmentaja Toiviaiseen ja se on samalla tuonut lisää itseluottamusta omaan peliin. Olen ollut omiin esityksiin kohtuullisen tyytyväinen, mutta niin kuin sanotaan, nälkä kasvaa syödessä ja sitä huomaa koko ajan vaativan itseltään parempaa. Vahvuuteni on ollut koko kauden ajan tasaisuus, mutta tietysti heikkojakin hetkiä osuu aina sinne tänne. En myöskään ole vielä mielestäni pelannut yhtään sellaista huippumatsia, joita yleensä osuu ainakin se yksi per kausi. Toivotaan että se on vielä edessäpäin.

Eniten kuitenkin harmittaa, että voittoja ei ole kertynyt toivotulla tavalla. Joukkueen peli, etenkin puolustuspäässä, ei ole kulkenut parhaalla mahdollisella tavalla. Siinä valossa sitä haluaisi tietenkin itsekin pystyä auttamaan joukkuettaan vielä enemmän.

Roolini on hieman muuttunut kauden aikana. Aloitin kauden vaihtomiehenä, joka yritti tuoda vaihdosta kentälle energiaa ja vauhtia. Kauden edetessä olen kuitenkin saanut pelata paljon myös aloitusviisikossa ja siellä roolini on ollut täydentää loistavaa jenkkikolmikkoamme parhaani mukaan, tarpeen vaatiessa levittämällä kenttää tai välillä ajaen aggressiivisesti korille. Puolustuksessa rooli on vaihdellut, koska joudun usein puolustamaan illasta toiseen melko erilaisia pelaajia.

Worthing Rooney: Olet pelannut myös koripalloa 1-divarissa Karkkilassa ja Orimattilassa: Kuinka tärkeänä pidät näitä askeleita kehityksen kannalta koripallossa?

Pasi: Orimattilan kausi oli erityisen tärkeä minulle, olin silloin nuori ja sain pelata isossa roolissa minulle sopivalla sarjatasolla. Vaikka joukkue ei pärjännyt, se kausi oli oman kehitykseni kannalta merkittävä. Samoin uskon, että tällä kaudella Namika Lahden kakkosjoukkueessa divaria tahkonneet nuoret lupaukset ovat saaneet korvaamatonta kokemusta.

Karkkilan divarivisiitti oli sen sijaan haasteellisempi. Putosimme ensimmäisen Karkkilan kauteni jälkeen divisioonaan ja olin silloin aikeissa siirtyä muualle. Jäin kuitenkin Karkkilaan ja päätin, että yritän kehittää itseäni pitkäjänteisesti pelaajana. Välillä oli synkkää, mutta etenkin hyvän ystäväni Roope Suonion tulo Karkkilaan toiselle divarikaudelle auttoi minuakin eteenpäin. Roopen työmoraali saa muutkin yrittämään enemmän ja kentällä meillä on Roopen kanssa klikannut aina mainiosti. Ja tarttuihan minulle Karkkilasta matkaan myös puolisoni, joten eivät ne vuodet ihan hukkaan menneet.

Worthing Rooney: Olet kehittynyt isoja askeleita koripalloilijana varsin “vanhalla” iällä: Oletko muuttanut harjoittelua/harjoitteletko enemmän vai onko tämä vaan kokemuksen tuomaa itsevarmuutta?

Pasi: Uskoisin, että kyse on hieman molemmista. Kuten sanoin, siirtyessäni Porvooseen aloin harjoittelemaan ympäri vuoden ammattimaisesti, pari kertaa päivässä, kiinnittämään enemmän huomiota lihashuoltoon sekä tekemään voima- ja nopeusharjoituksia läpi kauden. Fyysiset ominaisuuteni ovat kehittyneet eteenpäin joka vuosi. Esimerkiksi viime kesänä tein uuden ennätykseni 20 metrin testijuoksussa. Kuka olisi uskonut, että niin voi tehdä vielä 28-vuotiaana?

Toinen puoli kolikkoa on sitten se henkisen puolen kehittäminen. Uskon vahvasti, että itseluottamus ja henkinen vahvuus ovat tärkeimmät ulottuvuudet urheilijan menestyksessä. Fysiikan ja taitojen on tietenkin kohdattava riittävän korkealla tasolla, mutta ilman itseluottamusta on mahdoton onnistua peleissä. Kaikki nämä vuodet ovat kasvattaneet minua henkisesti todella paljon.

Silläkin on varmasti ollut myös merkitystä, että aloitin koripallon vasta varsin myöhäisellä iällä, 14-vuotiaana, joten tunnen itseni edelleen nuoreksi koripallovuosissa.

Worthing Rooney: Runkosarja alkaa olemaan lähes valmis ja näin hyvin menneen runkosarjan jäljiltä: mitkä ovat tavoitteesi ensi kaudelle?

Pasi: Ensimmäinen tavoite juuri nyt on viedä meidän joukkue pudotuspeleihin ja päättä kauden tärkeimmät ottelut voitokkaasti.

Ensi kautta silmällä pitäen tavoitteena on jälleen kehittyä pelaajana. Tästä kaudesta olen saanut paljon oppia myös itsestäni pelaajana ja uskoisin tietäväni mitä osa-alueita minun on pelissäni kesän aikana kehitettävä. Erityisenä tavoitteena olisi kehittää puolustuspelaamistani ensi kaudelle. Haluaisin olla omalla pelipaikallani joukkueeni ykkösvaihtoehto vastustajan parhaan pistemiehen pysäyttämiseksi. Mitään tarkkoja tavoitteita en ole ainakaan vielä asettanut, mutta tarkoitus on etsiä omat rajani pelaajana. Yhtenä pitkänvälin tavoitteena on raivata tie Korisliigan kotimaisten pelaajien kärkinimien joukkoon.

Worthing Rooney: Teillä on myös tiukkaa taistelua viimeisestä playoff paikasta UU-Korihaiden kanssa: Mitä “pleijarit” merkitsee sinulle/pelaajille ja kuinka suuri pettymys se on jos sinne ei pääse?

Pasi: Viime viikonloppuna tapahtunut romahdus Uudessakaupungissa oli kova kolaus ja otin sen itse erittäin raskaasti. Se oli peli, jossa vastustajalla onnistui kaikki ja meillä ei yhtään mikään. Unelma pudotuspeleistä kuitenkin elää yhä ja teemme joukkueena varmasti kaikkemme, jotta tie sinne vielä aukeaisi.

Itse olen jo aloittanut playoffs-parran kasvattamisen, tosin en tiedä huomaako sitä vielä, koska parrankasvuni ei vedä vertoja Mäkäläisten karvageeneille. Mutta tuo ele kertoo siitä, että minulle nämä kauden viimeiset ratkaisevat pelit ovat yhtä kuin pudotuspelejä. Asennoidun jokaiseen peliin siten, että se voi olla kauden viimeiseni.

Playoffsit merkitsevät minulle aivan kaikkea. Niitä vartenhan koko kausi taistellaan ja väännetään. Playoffsien ulkopuolelle jääminen olisi erittäin suuri pettymys. Tuntuisi siltä, että koko kausi olisi ollut täysin turha. Siinä eivät omat onnistumiset enää paljoa lohduttaisi. Itsellä ja myös koko joukkueella on polttava halu päästä mukaan pleijareihin. Vaikka runkosarja ei ole sujunut toiveiden mukaan, meillä on vahva tunne, että voimme pleijareissa yllättää monet.

Worthing Rooney: Millaisena koripalloilijana pidät itseäsi, vahvuudet/heikkoudet?

Pasi: Useimmat Korisliigan pelaajat ovat todella hyviä jollain tietyllä pelin osa-alueella. Katsotaan vaikka meidän tämän vuoden joukkuetta: Ilkka Vuori omaa uskomattoman fysiikan ja kehonhallinnan, Roope on Korisliigan paras heittäjä ja omaa poikkeuksellisen pelisilmän, kapteeni Vesalan vahvuuksia ovat puolustuspelaaminen yhdistettynä armottomaan työmoraaliin ja taistelutahtoon.

Minun heikkoutenani oli pitkään se, että olin tasaisen hyvä usealla eri osa-alueella, mutta en millään erityisen loistava. Hiljalleen olen saanut kuitenkin käännettyä tuon tasaisuuden edukseni. Olen aina ollut ok heittäjä, nyt olen täydentänyt sitä kehittyneillä fyysisillä ominaisuuksilla. Pidän itseäni nykyään sopivan monipuolisena pelaajana niin hyökkäys kuin puolustuspäässäkin.

Vahvuuteni tulee juuri monipuolisuuden kautta, pystyn sopeutumaan helposti erilaisiin pelitapoihin ja täydentämään muita neljää kentällä olevaa pelaajaa sopivilla taidoilla. Parhaimmillani olen silloin, kun voin vain antaa muiden pelaajien tehdä itsestäni paremman kuin oikeasti olenkaan, kuten tänä vuonna on niin useasti tapahtunut, kiitokset erityisesti takamiehillemme Rickylle ja Roopelle. Lisäksi lasken vahvuudekseni itsepäisen haluni voittaa ja periksiantamattomuuteni.

Heikkouksia voisin tietenkin listata tähän hurjan pitkän listan, mutta eniten kehitettävää on edelleen fysiikkapuolella, heittovalinnoissa ja suorituskyvyn säilyttämisessä korkealla läpi ottelun.

Worthing Rooney: Olet myös aina ollut kova kesäharjoittelija: Kuinka tärkeänä pidät sitä ja kerrotko vähän kesästäsi?

Pasi: Pelaaja voi tehdä kesällä itselleen ihmeitä. Pitää vain osata panostaa oikeisiin asioihin. Itse pidän kauden jälkeen yleensä korkeintaan kahden viikon tauon ja sitten ryhdyn treenaamaan. Kyse on enemmänkin elämäntavasta, välillä tuntuu jopa siltä, että kesä on koripalloilijan parasta aikaa, kun voi rauhassa keskittyä itsensä kehittämiseen. Mutta tietenkin kesän aikana kylvettyjen siementen tuottaman sadon niittäminen kauden peleissä on aivan yhtä makoisaa.

Viimeiset pari kesää olen treenannut lähinnä omatoimisesti, osallistumatta joukkueen harjoituksiin. Tietenkin olen hakeutunut hyvään treeniseuraan (Roopen ja blogistin itsensä), sillä se saa minutkin yrittämään entistä kovempaa. Kesäisin olen keskittynyt paljon fysiikkapuolen kehittämiseen: jalkojen räjähtävyys, nopeus- ja liikkuvuusharjoitukset sekä keskivartalon treenaaminen ja pelikunnon rakentaminen. Pelaan myös koripalloa läpi kesän. Pallon kanssa pyrin olemaan tekemisissä jokaisena päivänä. En koe tarvitsevani lomaa koripallosta. Koripallo on minulle lomaa, jota otan muusta elämästäni.

Worthing Rooney: Pidät myös kehostasi hyvin paljon huolta: Mitä muuta kuuluu ohjelmaasi joukkuetreenien lisäksi? (jokaisen juniorin olisi hyvä ottaa mallia)

Pasi: Kehon huoltoa olen oppinut vasta myöhemmällä iällä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Uskon tämän osa-alueen näytelleen myös merkittävää roolia kehityksessäni ja toivottavasti se tuo mukanaan samalla lisää pelivuosia, vaikka niitä onkin jo paljon mittarissa.

Joukkueharjoitusten lisäksi käytän joka päivä puolesta tunnista tuntiin venyttelyyn. Lisäksi käytän Foam rollia kolme kertaa viikossa hieromaan lihaksistoni rennoksi. Näiden lisäksi yritän tehdä kauden aikana kaksi punttiharjoitusta viikossa, mutta se on välillä haastavaa koska pelejä on niin paljon. Pyrin kaudenkin aikana kehittämään voimaominaisuuksia, enkä vain ylläpitämään nykyistä tasoa. Kevättä kohden kevennän sitten harjoitteluani. Lisäksi yritän tehdä myös keskivartaloa vahvistavia treenejä pari kolme kertaa viikossa.

Ruokailuakaan ei pidä unohtaa. Yritän syödä mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti. Välillä sekin on hankalaa, varsinkin kun kotona saa niin mahtavia jälkiruokia, ettei silloin viitsi kaloreita laskea.

Worthing Rooney: Mitä kisapuisto merkitsee sinulle?

Pasi: Kisapuistossa yhdistyy kaikki mitä rakastan koripallossa: kaunis kesäpäivä, loistavat pelikaverit ja unohtumattomat katukoriskamppailut. Olen asunut elämäni aikana Helsingissä ja Porvoossa, mutta en ole vielä missään törmännyt sellaiseen katukoriskulttuuriin kuin Lahdessa. Kisapuisto on todellakin ainutlaatuinen ilmiö suomalaisessa koripallokulttuurissa. Pelaamme kesäisin Kispissä kolme neljä kertaa viikossa. Paikalle saapuu yleensä paitsi entisiä ja nykyisiä Korisliigapelaajia, myös lahtelaisia koripallolegendoja vuosien takaa. (Tosin Mäkäläisten veljeksillä tuntuu olevan aina jokin hyvä syy ilmestyä Kisapuistoon sandaaleissa ja ruutushortseissa.)

Kisapuiston pelit ovat kehittäneet minua todella merkittävästi. Koko viime kesän pelasin lähinnä kapteeniamme Vesalaa vastaan, jota pidän edelleen Korisliigan parhaana 1vs1 puolustajana. Otin sen haasteena itselleni, tiesin että jos pystyn tekemään korin Villeä vastaan, pystyn tekemään korin ketä tahansa pelaajaa vastaan myös Korisliigassa. Kroppani oli koko kesän mustelmilla ja verinaarmuilla, mutta se oli sen arvoista.

Worthing Rooney: Olet myös ollut hyvin monen eri valmentajan alaisuudessa: Kuka on antanut eniten urallesi vai ovatko kaikki tuoneet jotain pientä peliisi?

Pasi: Olen saanut kokea monta hyvää valmentajaa urallani, jokaiselta olen oppinut jotain. Haluan kuitenkin painottaa, että pelaajan oma kehitys on lopulta aina hänen itsensä vastuulla, kukaan ei voi pakottaa sinua todella treenaamaan.

Urheilulukion valmentajani Petri Selkee opetti minulle kaikki perustaitoni koripallosta. Koska aloitin koripallon niin vanhana, minulla oli alussa paljon kirittävää ihan perustaitojen osalta. Vieläkään en oikeastaan osaa oppikirjojen mukaista rannesyöttötekniikkaa. Mutta sen sijaan opin heittämään, liikkumaan kentällä ilman palloa ja erityisesti oikeaoppisen harjoittelukulttuurin.

Üller Kerdeltä opin paljon joukkuepelaamisen saloista, Tomi Kamiselta opin, että vastustajaa on jatkuvasti pyrittävä huijaamaan eikä vain noudattamaan sovittuja kuvioita orjallisesti. Kaminen opetti myös paljon asenteella pelaamisesta ja sydämen laittamisesta jokaiseen tilanteeseen. Muistan vieläkin pelien puoliajalla fläppitauluille ilmestyneen sydämen muistuttamaan siitä intohimosta, jolla jokainen sekunti on pelattava. Timo Hakamaalta opin, että ilman itseluottamusta hyväkin pelaaja jää vain keskinkertaiseksi. Lars Ekströmiltä opin ammattimaisen harjoittelun merkityksen sekä paljolti Larsin avustuksella löysin hetkeksi kadonneen uskoni omiin taitoihini. Nykyiseltä päävalmentajaltani Sami Toiviaiselta olen oppinut paljon erityisesti koripallon taktisesta puolesta. Lisäksi toivon, että Toiviainen auttaa minua ottamaan pelaajana sen seuraavan askeleen eteenpäin, kohti kotimaisten pelaajien kärkeä.

Paljon olen kuitenkin oppinut myös kanssapelaajilta ja lajin huippujen pelaamista seuraamalla. Koripalloakin voi opiskella, katsomalla huippujen pelejä analyyttisellä otteella.

Worthing Rooney: Olet myös huippuunsa koulutettu ammattimies: Mitkä ovat suunnitelmat sillä saralla?

Pasi: Takataskussa on tosiaan viime kesänä Helsingin yliopistosta saatu maisterintutkinto. Syksyllä aloitin jo hieman tekemään väitöskirjaa, joten kai jonkinlaisena tavoitteena olisi joskus liittää nimeni eteen etuliite Tohtori. Nyt keskityn kuitenkin muutaman vuoden ajan vielä täysillä koripalloon. Niitä ”oikeita” töitä ehtii sitten tehdä myöhemmin riittävän monta vuotta. Töiden osalta minulle elämässä tärkeintä on se, että teen sitä mitä todella rakastan. Juuri nyt rakastan pelata koripalloa. Koripallouran jälkeen haaveissa olisi panostaa toiseen rakkauteeni eli kirjoittamiseen. Unelmana on elättää itseäni joskus kirjailijana.

Worthing Rooney: Olet myös hyvin tunnettu Italian värien kannattaja jalkapallossa: Mistä moinen heimon veljellisyys Italialaiseen jalkapalloon on tullut?

Pasi: Italian kannattaminen on todellakin minun kutsumukseni. Se alkoi vuonna 1990, kun olin vasta 9-vuotias. Olimme silloin perheeni kanssa lomamatkalla Italiassa ja juuri samaan aikaan Italiassa pelattiin jalkapallon MM-kisat. Ihastuin ikihyviksi siitä fanaattisuudesta, jolla Italialaiset suhtautuivat maansa joukkueeseen. Italia tippui kisojen välierissä rangaistuslaukausten jälkeen Argentiinalle ja muistan vieläkin kuin eilisen päivän, kuinka hotellimme kimpaantunut omistaja viskasi yhden tuolin hotellin ikkunan läpi ulos kadulle. Heti pelin jälkeen kadut täyttyivät mustiin pukeutuneista ihmisistä ja autot tööttäilivät kuorossa surun merkiksi. Se kosketti nuorta miestä. Pelasin silloin itse jalkapalloa ja Roberto Baggiosta kehittyi minulle suurenmoinen idoli.

Myös molemmat veljeni Ville ja Sami ovat Italian miehiä, samoin kuin Vesku Mäkäläinen, joka on meidän lisäksi ainoa namikalainen joka ymmärtää yhtään hyvän futiksen päälle. Itse en seuraa minkään muun maan jalkapalloliigoja, vain Serie A:n pelit kelpaavat. Italian maailmanmestaruus vuoden 2006 MM-kisoissa oli minulle jonkin sortin unelmien täyttymys. Useiden vuosien pitkä odotus ja pettymysten taival vihdoin palkittiin. Sitä iltaa juhlittiin yhdessä Mamma Marian omistajien kanssa.

Worthing Rooney: Kirjoitit vielä viime vuonna hyvin suosittua ja harvinaista suomalaista koripallo-blogia ja tämä asia varmasti kiinnostaa hyvin monia koripallo faneja: Mistä syystä emme ole päässeet nauttimaan mestariteoksista tällä kaudella?

Pasi: Tuohon kysymykseen olen saanut vastailla tänä vuonna jo useasti, tuskin on yhtään vieraspeliä ollut, jossa joku ei olisi tullut blogista kyselemään. Olen todella iloinen, että The BBall Blog saavutti niinkin suuren suosion ja samalla olen todella harmissani, etten tällä kaudella ole voinut jatkaa sen ylläpitämistä.

Kauden alussa oli tarkoitus, että blogin pitämiseen liittyisi pari muutakin Korisliiga -pelaajaa. Jouduin kuitenkin vetämään blogin toistaiseksi telakalle, koska aikani ei yksinkertaisesti tänä vuonna riittänyt siihen. Koripallon ja tutkijan hommat täyttivät aikatauluni yllättävän tiukasti. Saa nähdä miten on ensi vuoden laita.

Worthing Rooney: Kolmesta veljeksestä olet vanhin, mutta: Kuinka kävisi koripallokentällä, jos veljekset pelaisivat 1vs1 turnauksen? Kuka selviäisi voittajana?

Pasi: Kun olimme pieniä, pelasimme usein keskenämme, Sami ja Ville vastaan minä, mutta nyt Villekin on jo niin kova pelimies että sellaisista peleistä ei tule mitään. Veljesten välisestä väännöstä saataisiin ainakin tiukka kamppailu, jossa kukaan ei varmasti antaisi tuumaakaan periksi. Sami ei pysty puolustamaan minua enkä minä Samia, joten meidän välillä peli päättyisi varmaan tasan. Kaikki riippuisi siitä kuinka hyvin perheen nuorin eli Ville osuisi kaaren takaa, hän kun on liian pieni Samin ja minun korinaluisvääntöihin. Tähän väliin täytyy kuitenkin mainita, että Ville on kehittynyt viimeisen parin vuoden aikana huimasti ja uskon, että hänellä on edessään erittäin hieno ura Korisliigassa.

Worthing Rooney: Entä, jos vastaan astuisikin Mäkäläisten V,V,V 3vs3 peliin?

Pasi: Siinä olisikin jo aikamoinen lahtelaisten suurten koripalloperheiden kohtaaminen kasassa, ehkä peliin voisi vielä kaivaa Lyytikäisten ja Sipilän veljekset. Kolmen Mäkäläisen ja kolmen Pekkolan ottelusta ei kyllä seuraisi kovin kaunista jälkeä. Luulen että Pekkoloille ei riittäisi vain yksi pallo ja Mäkäläiset eivät osuisi korirenkaan sisään miltään etäisyydeltä. Voittaja ratkaistaisiin lopulta varmaan jossain muualla kuin koripallokentällä.

Mutta entä jos kaikki kuusi veljestä pelaisivat joku päivä samassa joukkueessa samaan aikaan? Siinä voisi olla vastustajilla ihmettelemistä. Tosin en tiedä kuka valmentaja olisi tarpeeksi hullu lähteäkseen tämän joukkueen matkaan, kenties Mäkäläisen Jounin olisi kaivettava vanha fläppitaulu taas esiin.

Worthing Rooney: Astelet myös kesällä avioon: Joko jännittää?

Pasi: En tiedä kumpi jännittää enemmän, häät vai polttarit. Eräskin brittiläistynyt koripallonpelaaja on pelotellut kuluneen vuoden aikana kaikilla mahdollisilla maailmankolkilla, joihin sulhasparkaa tullaan viemään. Mutta totta kai häätkin vähän jännittävät. Kun on menossa naimisiin unelmiensa naisen kanssa, ei hääpäivä voisi lähestyä tarpeeksi nopeasti.

Worthing Rooney: Tapana on ollut antaa puheenvuoro vieraille: Kerro terveiset lahtelaisille junioreille.

Pasi: Paras neuvo, minkä voin antaa, on se, että kuunnelkaa omaa sydäntänne ja pohtikaa, mitä todella rakastatte elämässä. Se kun selviää, kenen tahansa on helppo laittaa kaikki peliin tuon rakkauden saavuttamiseksi. Jos se on koripallo, niin hienoa, jos se on jotain muuta, ei sen väliä, pääasia että se jokin löytyy. Mutta muistakaa, että tuon rakkauden kohteen eteen on tehtävä armottomasti töitä, eikä jokainen päivä suinkaan ole pelkkää juhlaa. Lopussa seisoo kuitenkin palkinto, tavalla tai toisella, sen voin luvata jokaiselle, joka on antaa itsestään kaikkensa.

Worthing Rooney: Loppuun vähän sanaleikittelyä, vastaa yhdellä sanalla:

Lahti: Koti
Räikkönen: Nuutinen
Kirja: Sivullinen (Albert Camus)
V.I.P: Ville Mäkäläinen boxerit jalassa, kuuma makkara suussa ja sinapit rinnuksilla, oli stadilaisilla herrasmiehillä ihmettelemistä!
Puolustus: Ainoa tie voittoon
Donkki: Pasin kuuluisa liitodonkki! (Ainakin Vesala ja Kaunomäki nähneet)

Kiitoksia!

Worthing Rooney

Juttu V

Holaaa!
Näin pienen tauon jälkeen. Seuraavassa jutussa tutustumme juniorivalmentajan työhön ja mietteisiin koripallosta/valmentamisesta. Omia tuntemuksiaan seuraavassa jutussa pääsee kertomaan Orimattilassa syntynyt, mutta nykyään jo hyvin lahtelaistunut Petri ”Pepe” Velling. Pepen vastuulla on tällä hetkellä Namikan B-juniorit, joten muutaman vuoden päästä pääsemme keräämään Pepen valmennuksen satoa. Eiköhän tässä ole tarpeeksi höpötelty. Antakaamme Pepelle puheenvuoro.

Worthing Rooney: Moro Pepe! Mitä kuuluu?
Pepe: Moro vaan! Kiitos kysymästä, kuuluu oikein hyvää vaikka välillä vähän kiire meinaakin painaa päälle!

Worthing Rooney: Kuinka siirryit valmentamisen pariin ja kuinka kauan olet nyt tehnyt sitä?
Pepe: Valmentamisen aloitin 2000-luvun alussa Orimattilassa ensin poikien kanssa ja sitten myöhemmin armeijan jälkeen jatkoin tyttöjen puolella oman pelaamisen ohessa. Nyt Namikassa on menossa neljäs kausi B-poikien valmentajana eli sellainen vuosikymmen on nyt kulunut valmennuksen parissa.

Worthing Rooney: Pelasit itse aikoinaan myös koripalloa: Mitä uskot sen antaneen valmentamiseen ja onko siitä ollut hyötyä?
Pepe: Peliuralla on ollut monta valmentajaa ja jokaiselta on varmasti jotain jäänyt takataskuun, joten kyllä siitä on ehdottomasti ollut hyötyä valmennuksessa. Toki pitää aina miettiä miten ja mitä omalla peliuralla opittuja asioita, tuo omaan valmennukseen.

Worthing Rooney: Toimit tällä hetkellä Namikan B-junnujen valmentajana: Mitä pidät vaikeimpana valmentajan työssä?
Pepe: Vaikeita asioita on monia. Asioiden opettaminen ja niiden vaatiminen on ollut varmaan vaikeinta tähän mennessä.

Worthing Rooney: Mitä pidät tärkeimpänä ominaisuutena/ominaisuuksina opettaa junioreille matkalla aikuiseksi pelaajaksi?
Pepe: Koripallo on niin monipuolinen laji, joten on vaikea nimetä yhtä ainutta ominaisuutta mikä olisi tärkein. Tietenkin perusasioita pitää tahkota todella paljon! Nuorena pitää kuitenkin harrastaa eri urheilulajeja monipuolisesti, eikä tehdä valintaa liian varhain!

Worthing Rooney: Mitkä on tavoitteesi valmentajana?
Pepe: Tällä hetkellä kehittää nykyisiä valmennettavia ja siinä samalla kehittää itseään joka päivä mahdollisimman monipuolisesti koripallon parissa. Askel kerrallaan mennään ja jossain vaiheessa tavoite olisi päästä valmentamaan ensin Suomessa korkeimmalla tasolla ja jos rahkeet vielä riittävät niin toivottavasti joskus myös ulkomaille.

Worthing Rooney: Kuinka pidät huolen siitä, että tavoitteesi toteutuu tulevaisuudessa?
Pepe: Yritän opiskella lajia joka päivä ja yritän tehdä sitä mahdollisimman monipuolisesti. Seuraamalla paljon pelejä monelta eri tasolta, lukemalla ja tietenkin keskustelemalla muiden valmentajien sekä pelaajien kanssa. Meillä on Namikassa paljon hyviä valmentajia, joiden kanssa on helppo keskustella koripallosta. Tietenkin sitten liiton koulutukset kuuluvat asiaan, joissa tapaa myös muiden seurojen valmentajia, joiden kanssa voi jakaa ja vaihtaa näkemyksiä lajista.

Worthing Rooney: Millaiseksi valmentajaksi kuvailisit itseäsi?
Pepe: Eläytyväinen. Toki nykyään jo hieman rauhoittumaan päin. Liekö sillä merkitystä että ikää alkaa tuleemaan?!

Worthing Rooney: Huomaatko eroja käyttäytymisessäsi treenien/ pelien yhteydessä ja tuleeko siellä esiin ihan uusia puolia?
Pepe: Kyllähän niitä eroja löytyy. Kuten mainitsin, niin otteluissa elän pelin mukana paljon ja se varmasti näkyy ja välillä myös kuuluu varsin hyvin. Nyt olen yrittänyt rauhoittua otteluissa enemmän ja keskittyä olennaiseen eli koripalloon. Harjoituksissa olen huomattavasti rauhallisempi.

Worthing Rooney: Kuinka uskot miesten ja junnujen valmentamisen eroavan toisistaan?
Pepe: En usko niiden eroavan kauheasti toisistaan. Sekä miesten että junnujen valmentaminen on opetustyötä ja opetettujen asioiden vaatimista. Tietenkin asiat pitää suhteuttaa sen mukaan minkä ikäisiä pelaajia valmentaa.

Worthing Rooney: Pidätkö tärkeänä, että nuoret koripalloilijat kävisivät seuraamassa koripalloa mahdollisimman paljon livenä ja televisiosta?
Pepe: Ehdottomasti pidän sitä tärkeänä. Itse olen tehnyt sitä junnuna todella paljon ja teen edelleen sitä erittäin paljon! Seuraamalla koripalloa mahdollisimman monipuolisesti, niin oppii aivan varmasti.

Worthing Rooney: Olet myös kouluttautunut hierojaksi: Mitä hierojan hommat maistuu ja onko aikeita jatkaa koulutusta eteenpäin?
Pepe: Vierumäellä Suomen Urheiluopistolla vierähti viime vuosi hierojan opintojen parissa ja ne ovat maistuneet erittäin hyvin. Ala on tuntunut luontevalta minulle ja siitä on ollut myös hyötyä paljon valmennushommissa! Tarkoitus olisi yrittää päästä opiskelemaan fysioterapiaa tulevana syksynä!

Worthing Rooney: Heti perään on hyvä kysyä: Onko asiakkaita riittänyt?
Pepe: Asiakkaita olisi kyllä, mutta muun työn ja valmentamisen takia en ole kauheasti niitä tehnyt.

Worthing Rooney: Jääkö juniori valmentajalle aikaa vapaaseen ja mitä silloin teet?
Pepe: Vapaa-aikaa kun on, niin yritän päästä irti arjesta ja unohtaa hetkeksi koripallon. Aika kuluu silloin joko kotona leväten tai kavereiden kanssa kaupungilla.

Worthing Rooney: Minkälainen on normaali viikkosi valmennuksen parissa?
Pepe: Sali- ja tukiharjoituksia joukkueella on noin 10 tuntia viikossa tiistaista perjantaihin ja viikonloppuisin pelit. Siihen päälle harjoitusten suunnittelut niin viikossa vierähtää sellaiset parikymmentä tuntia oman joukkueen valmennuksen parissa.

Worthing Rooney: Jos saisit rakentaa aloitus viisikon koripallon sm-sarjasta. Ketä siihen kuuluisi ja miksi?

Takamiehenä pelaisi Roope Suonio. Junnuvuosien joukkuekaveri. Osaa laittaa pelivälineen keskelle keksintöä, mutta osaa myös pyörittää mainiosti joukkueen peliä.

Heittävänä takamiehenä pelaisi Eric Washington. Korisliigan yksi parhaista vahvistuksista. Mahtuisi varmasti joukkueeseen kuin joukkueeseen Suomessa.

Pienenä laiturina pelaisi Jukka Kataja. Omaa loistavan pelikäsityksen ja terveenä ollessaan on Korisliigan yksi parhaista pelaajista

Isona laiturina pelaisi Jukka Matinen. Eleetön heittäjä, joka johtaa joukkuetta molemmissa päissä kenttää.

Sentterinä Ville Kaunisto. Junnuvuosien kauhu pelottaa edelleenkin, joka taitaa levypallopelaamisen salat.

Worthing Rooney: Mikä mielestäsi on ollut suurin ongelma Lahden miesten joukkueella tällä kaudella? Peli kulkee välillä kuin unelma ja sitten hetken päästä ollaan mudan seassa tukevasti kiinni.
Pepe: Syitä on varmaan monia miksi peli ailahtelee paljon. Namika on aina tunnettu hyvänä puolustusjoukkueena, joten sitä kautta varmaan itse lähtisin laittamaan peliä kuntoon.

Worthing Rooney: Loppuun on hyvä antaa vapaa-sana. Mitä haluat sanoa lahtelaisille junirioille?
Pepe: Practise, practise, practise eli harjoittelua, harjoittelua ja taas harjoittelua! Jos haluaa hyväksi koripalloilijaksi, niin oikotietä onneen ei ole, vaan sen eteen pitää tehdä todella paljon töitä!!

Kiitoksia
Worthing Rooney

Juttu IV (12.1.2010)

Hyvää uutta vuotta ja mahtavaa vuosikymmentä. Seuraavassa jutussa tutustumme väkkärämäiseen takamieheen Ilkka Vuoreen. Puolustuspään ekspertti, joka kesäisen loukkaantumisen takia on joutunut seuraamaan koko kauden vaihtopenkin puolelta siviilit päällä. Kyselemme vähän mitä Ilkalle kuuluu ja kuinka loukkaantuminen on vaikuttanut joka päiväiseen elämään. Onko loukkaantuminen tuonut jotain hyvää ja tietenkin milloin Lahden oma durecel-pupu nähdään takaisin kentillä. Antakaamme Ilkan puhua.

Worthing Rooney: Moi Ilkka. Loukkaantumisesta on kohta kulunut 6 kuukautta. Mitä sinulle kuuluu ja miten voit?
Ilkka: Kiitos, hyvää kuuluu. Kuntoutuksen eteneminen on nostanut mielialaa paljon, vaikka juuri nyt onkin joutunut ottamaan hieman rauhallisemmin.

Worthing Rooney: Heti perään on hyvä kysyä kysymys, joka varmasti monia faneja kiinnostaa: Kuinka lähellä on paluu kilpakentille?
Ilkka: Kuten äskeisessä vastauksessa mainitsin, kuntoutuksessa on tullut hieman takapakkia, mutta mistään vakavasta ei pitäisi olla kyse. Parhaassa tapauksessa kauden debyyttiin menee kuukauden päivät. En kuitenkaan aio hätiköidä tai ottaa riskejä.

Worthing Rooney: Nyt jos mietitään asiaan hieman syvemmältä. Paha loukkaantuminen on aina tietenkin hirveä asia huippu-urheilijalle: Mutta, mitä se on antanut sinulle ja kuinka olet käsitellyt asiaa?
Ilkka: Kyllä loukkaantuminen tuli aivan karmeaan aikaan, itseluottamus oli katossa kevään mestaruuden ja loistavasti menneiden universiadien jälkeen. Sitten vielä pari kuukautta periaatteessa täysin hukkaan, kun yritettiin hoitaa vamma huilaamalla. No, urheilu on valitettavasti välillä tätä. Tähän pitäisi kai vastata, että olen oppinut arvostamaan elämän muita asioita uudella tavalla. Näin varmasti onkin, mutta uskoisin että pelaamisen löytyy aivan uudenlainen ilo.

Worthing Rooney: Olen kuullut huhuja, että olet kova pelaamaan pokeria ja lyömään vetoa. Millä muulla olet täyttänyt yhtä äkkiä syntyneen vapaa-ajan?
Ilkka: Rehellisyyden nimissä on vastattava, että en juurikaan paljon muulla. Koulussa olen käynyt kun sitä on ollut, mutta koulutehtäviä olen tehnyt aivan liian vähän. Toki penkkiurheilua olen harrastanut todella paljon, mutta se liittyykin vahvasti myös vedonlyöntiin. Koripalloa olen pyrkinyt katsomaan mahdollisimman analyyttisesti. Olen jopa kirjoitellut omalle koneelle ylös asioita, joihin yksittäiset pelit ovat ratkenneet. Tämä kehittää pelisilmää ja koripalloymmärrystä huikeasti, josta on varmasti hyötyä niin peliuralla, kuin mahdollisellla valmennusurallakin.

Worthing Rooney: Käy myös koulua Vierumäellä, kerrotko vähän enemmän. Mitä opiskelet ja mikä sinusta tulee?
Ilkka: Opiskelen ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaajatutkintoa. Valmennuksen suuntautumisopinnot alkavat nyt ja se onkin ala, joka minua kiinnostaa. Stereotyyppisesti liikunnanohjauksesta voisin sanoa, että en näe itseäni vetämässä aerobic-tuntia gymillä.

Worthing Rooney: Onko aikomusta jatkaa opiskeluja eteenpäin valmistuessasi?
Ilkka: Suunnitelmissa oli hoitaa tutkinto piakkoin takataskuun ja koittaa rahkeita koripalloilijana. Loukkaantuminen heitti vähän kapuloita rattaisiin, etenkin ulkomaiden suhteen, mutta aion silti panostaa koripalloon jatkossa. En ole ajatellut jatko-opiskeluja, mutta koskaan ei voi sulkea mitään varmasti pois.

Worthing Rooney: Olet huippulahjakas urheilija: Mitä muuta lajia harrastaisit, jos et pelaisi koripalloa?
Ilkka: Uskon vahvasti, että oikeanlaisella harjoittelulla pienestä pitäen Chelseassa ei oltaisi tällä hetkellä huolissaan Michael Essienin jättämästä aukosta keskikentälle Afrikan mestaruuskisojen takia. Toisaalta, surullisen armeijavuoteni yksi kohokohdista oli tämänkin hetken maamme kärki sprinttereiden peseminen reaktiolähtökilpailussa. Taisi pojilla tosin olla ylimenokausi meneillään, tai jokin vastaava, mutta kyllä se silti varmaan jostain kertoo. Nyrkkeily on myös yksi laji, jota olen aina ihaillut. Koripallouralla ainakin korkea kipukynnys on tullut esille.

Worthing Rooney: Huhut ovat myös kantautuneet tänne Englantiin asti, että olet Valioliigan toiseksi parhaan joukkueen Chelsean kannattaja: Kuinka Chelsealle nyt käy, kun muutama tärkeä pelaaja lähti edustamaan maataan Afrikan mestaruus kisoihin?
Ilkka: Huhut ovat siinä mielessä väärät, että olen itseasiassa valioliigan parhaan joukkueen (Chelsea) kannattaja. Kisat aiheuttavat suuria menetyksiä (myös jalkapalloilullisesti), mutta materiaalin pitäisi olla niin laaja, että kentälle saadaan hyvät korvaajat. Uskon myös, että näemme muutaman ison pelaajaostoksen.

Worthing Rooney: Tykkäät myös historiasta ja historian kirjojen lukemisesta, niin kuin kirjoittanutkin: Mikä historiassa kiinnostaa ja mikä siitä tekee niin mielenkiintoisen?
Ilkka: Jos ei tunne historiaa, ei voi ymmärtää tulevaisuutta. Olen analyyttinen muunkin kuin koripallon suhteen ja on mielestäni pirun kiinnostavaa, mitä maailmassa on tapahtunut ja miksi se on nykyään sellainen kuin se on.

Worthing Rooney: Olet myös kiertänyt useiden eri maajoukkueiden kanssa ympäri maailmaa: Mikä reissu on ollut unohtumattomin ja miksi?
Ilkka: Huikeita reissuja on niin monia, että vaikea nostaa mitään yksittäistä esille. Mainittakoon kuitenkin menestyksen kannalta viime kesän universiadit, etenkin kun koripallo oli kisojen seuratuin laji. Toinen hieno matka oli 2004 Manheimiin Saksaan, jossa oli -86 ikäluokan maailman parhaat maat ja sijoitumme komeasti kuudenneksi. Kisat olivat pullollaan nykyisiä NBA-ja etenkin Euroliigapelaajia.

Worthing Rooney: Sinut tunnetaan myös kovana NBA Liven pelaajana: Kenellä on hallussa tällä hetkellä kruunu?
Ilkka: Pari turnausta on järjestetty kuluneella viikolla ja allekirjoittanut on ollut täysin vailla vastusta. Uusia NBA-livejä tulee ja menee, mutta mestari on vuodesta toiseen sama. Ja lopuksi on pakko todeta, että NBA-live lentää nyt roskiin ja 2K10 tulee tilalle. Aivan uskomattoman hieno ja ennenkaikkea ensimmäinen aito/realistinen koripallopeli.

Worthing Rooney: Nyt jos palaamme hieman takaisin koripalloon. Sinut tunnetaan yhtenä korisliigan vikkelimpänä pelaajana: Mitä veikkaat kuinka loukkaantuminen on vaikuttanut siihen, vai nähdäänkö me se sama durecel-pupu?
Ilkka: Alkuun ei varmastikaan jalat toimi samalla tavalla. Reaktio -ja tilannenopeus ovat ennenkaikkea parhaimmat fyysiset ominaisuuteni ja yli puolen vuoden pelaamattomuus ei voi olla näkymättä. Fyysisesti on tuntunut melkein harjoitus harjoitukselta, että jalat alkavat terävöityä. Pidemmällä aikavälillä nopeus palaa varmasti entiselleen, eikä kehittymisellekään ole esteitä.

Worthing Rooney: Jokaiselle urheilijalle on suuria vaikeuksia seurata pelejä/kilpailuja katsomosta: Kuinka vaikeaa se on ollut sinulle?
Ilkka: Kyllähän tämä alkaa pidemmän päälle jo kyrsimään oikein huolella. Ainut mikä on hieman helpottanut on se, mistä jo aikasemminkin mainitsin, eli pyrin analysoimaan peliä kokoajan. Tämä pitää mielenkiintoa paremmin yllä.

Worthing Rooney: Namikan peli on ollut tällä kaudella hyvin ailahtelevaa: Osaatko yhtään sanoa mistä se johtuu?
Ilkka: Joukkueen kokoonpano eli kauden alussa valitettavan paljon, mikä ei ole voinut olla näkymättä. Suurin ongelma on ollut puolustus, joka on ollut oikeastaan koko kauden surkeaa. Hyökkäyksessä joukkuepeli ei ole vielä toiminut lähellekään aina toivotulla tavalla. Toisaalta joukkueessa on Ricky Hickmanin ja Corey Rousen kaltaisia loistavia 1vs1 pelaajia. Potentiaalia on vaikka mihin ja varmasti yhteinen sävel löytyy vielä.

Worthing Rooney: Tiedämme, että olet himo harjoittelija. Lopuksi saat luvan neuvoa tulevia lahtelaisia koripalloilijoita: Kuinka tulisi harjoitella, että olisi mahdollista yltää samalle tasolle kuin sinä ja voisitko kertoa viikko esimerkin kesäharjoittelusta?
Ilkka: Hyvä harjoittelu on pitkäjänteistä ja huolella suunniteltua kovaa työntekoa. Pitää olla tarkka suunnitelma: mitä, miten ja milloin harjoitellaan. Junioripelaajan kohdalla valmentajan tulee tietää nämä asiat tarkkaan. Monipuolisuus on myös ehdottoman tärkeää junnuille. Toki kehittyminen vaatii kovaa harjoittelua, mutta riittävä lepääminen on ehdottoman tärkeää, sillä lihakset kehittyvät levossa. Jos harjoittelee jatkuvasti liikaa väsyneenä, suoritusteho laskee kerta kerralta eikä kehitystä tapahdu koskaan. Voin antaa esimerkin parin vuoden takaiselta kesältä, miten harjoittelin yhden viikon omatoimisesti. Alkukesälle ominaisesti pääpaino on fysiikkaharjoittelussa. Tästä ei kannata kenenkään kopioida suoraan, vaan sovittaa omaan kuntotasoon/ohjelmaan. Toivottavasti joku saa jotain vinkkiä!

Ma: aamu: Nopeus/räjähtävyys harj.

ilta: Intervallitreeni juosten

Ti: aamu: puntti: jalat nopeus/voima, yläkroppa lihasmassaa

ilta: huili

Ke: aamu: Nopeus/räjähtävyys

ilta: 40min intervalli pyörällä+heittotreeni

To: aamu: 1h heittotreeni+puntti

ilta: Pesäpallomatsi (hyvää vaihtelua harjoitteluun, tajuaa taas kuinka hieno laji koripallo on)

Pe: Aamu: Nopeus/räjähtävyys

Ilta: 3h kisapuistossa heittoa+3vs3 peliä

La: Aamu: puntti

ilta: Mäkivetoja (Viikon kovin treeni)

Su: lepo

Juttu III (6.12.2009)

Tässä vaiheessa vuotta ja kautta on hyvä vähän kertoa mitä tämän salaperäisen blogistin kesään ja kauteen on tähän mennessä kuulunut. Ohessa myös muutama sana tulevaa… Tekstissä matkaamme Englannista koripallon mekkaan Belgradiin. Toivottavasti pääsette hieman sisälle koripalloilijan kesään ja elämään. Muistuttaisin vielä, että kysymyksiä saa lähettää sellaisista asioista mistä haluaisitte tietää enemmän.

Aikaa on kulunut nyt noin kolmisen kuukautta, kun tämä koripalloilijan hulttio pakkasi kamat ja suuntasi täysin uuteen tilanteeseen - Kauaksi kotoa Etelä-Englantiin, pieneen 100 000 asukkaan merenranta kaupunki Worthingiin. Aluksi kaikki oli hyvin uutta, jopa aina niin tuttu englannin kielikin tuntui hyvin vaikealta ja lähes ylitse pääsemättömältä ymmärtää. Tosin ei siinä kauaa ehtinyt ihmettelemään, kun seuraavana päivän alkoi viiden päivän training camp. Meno oli aika hurjaa: 6 tuntia treeniä, siihen päälle palaverit ja palauttavat harjoitteet. Ei tästä miehestä paljoa mehuja olisi enää irronnut kuudentena päivänä, kun tapana on yleensä ollut antaa kaikki itsestään.
Onneksi meno sen jälkeen on rauhoittunut, jos niin voi sanoa. Treenimäärä on hyvin samanlaista kun Suomessakin. 4 kertaa viikossa aamulla kaksi tuntia henkilökohtaista taitoa ja siihen päälle 3-4 kertaa viikossa iltatreenit. Pelimme on yleensä viikonloppuisin, joka on sopinut minulle paremmin kuin hyvin. Viikolla on aikaa treenata ja valmistautua kunnolla peleihin. Suurin ero onkin varmaan vaatimustasossa, yksikään huono tai veltto suoritus ei mene sormien läpi. Onneksi kova vaatimus taso ei tarkoita sitä, että korvatulpat korvissa pitäisi saapua treeneihin tai peleihin.
Alku kausi joukkueella on ollut hyvin kaksijakoinen, loukkaantumiset ja sairastelut ovat häirinneet harjoituksia ja pelejä joskus kovallakin kädellä. Sairastupa on täyttynyt milloin rannemurtuma x 2, milloin varpaan murtuma ja tietenkin pisteenä i:n päälle kaikille jo niin tuttu possuflunssa. Varsinkin ,kun joukkue on kokonaan uusi, olisi jokainen yhteinen harjoitus ja peli täydellä vahvuudella hyvin tärkeä. Nyt olemme hiljalleen saaneet tupaan tyhjentymään ja usko parempaan on kova. Voittojakin on tilille tullut viisi ja olemme juuri viimeisellä playoffs paikalla kahdeksantena. Uskonkin, että keväällä kova ja vaativa harjoittelu alkaa tuottaa tulosta ja tulemme yllättämään monet ennakkoon mestareiksi leimatut joukkueet. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää eilistä voittoa (5.12.) viimeiset vuodet sarjaa täydellisesti dominoineesta Newcastlesta.

Mitä omaan peliin tulee, niin se on kulkenut ihan hyvin. Vastuuta on tullut ja valmentaja on ollut tyytyväinen(toistaiseksi). Suurin ero liigassa verrattuna Suomeen on sen urheilullisuus ja talenttia löytyy joka joukkueesta paljon. Joka joukkue on täynnä 2 metrisiä huippu- urheilijoita, joten tempo peleissä on päätä huimaavaa. Täällä on pakko olla kunnossa jos aikoo pärjätä. Sen on huomannut myös meidän Bulgarian vahvistus, jolla on takana kaksi kautta ulebissa(Euroopan 2 kovin sarja). Hänellä on ollut suuria vaikeuksia peleissä, kun urheilullisuus ei meinaa mitenkään riittää hyökkäyksessä eikä puolustuksessa.
Onneksi itsellä oli hyvin valmistava kesä kahden eri maajoukkueen kanssa. Ensiksi oli uskomaton reissu Belgradiin Universiad kisoihin. Nämä ”opiskelijoiden” Olympiakisat pidettiin koripallo mekassa Serbiassa, joten olosuhteista ei tarvitse sen enempää mainita. No jos nyt muutaman: poliisi saattueessa aina harjoituksiin ja peleihin ja kruununa peli Serbiaa vastaan Belgrad Areenalla, jonne mahtuu vain vaivaiset 22 000 katsojaa. Pelien mielenkiinnosta kertoo paljon se, että pelin jälkeen pukukoppikäytävällä oli vastassa vähintään 20- henkinen mediaväki tv- kameroineen jne.
Itsekin tuli annettua muutama haastattelu aivan jäisenä. Tasosta kertoo paljon se, että neljä pelaajaa siitä joukkueesta voitti hopeaa miesten EM-kisoissa parin kuukautta myöhemmin. Kisojen jälkeen jatkoin matkaa miesten maajoukkueeseen, jossa vastuu jäi peleissä olemattomaksi, mutta treeni oli mitä parasta. Joukkueena kaadoimme vaan tuollaisia pikkumaita kuin Ranska ja Italia. Leirityksen pituudeksi kesällä tuli kolme kuukautta, eikö kuulosta mukavalta - ei hiekkarantoja, ei lomaa. Jonkun mielestä se varmasti kuulostaa kauhealta, mutta minä en vaihtaisi mitään. Kaikki mitä on saanut kokea, on semmoista mitä normitallaajana ei tulisi koettua ikinä. Tulevaisuuden suunnitelmissa tietenkin loistaa kovemmat ja paremmat kentät. Sen takia aherran päivästä toiseen ja yritän tehdä kaiken mahdollisimman hyvin. Lopputuloksen näkee sitten myöhemmin, mutta ainakin olen antanut kaikkeni, eikä jossiteltavaa jää.

Näin lopuksi on hyvä toivottaa kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja rauhallista joulun aikaa. Junioreille haluaisin muistuttaa; Tietä huipulle ei voi saavuttaa kuin työtä tekemällä. Se vaatii työtä, työtä ja vielä kerran työtä. Kaikki pitää myös lähteä omasta tahdosta, et harjoittele vanhemmille, kavereille etkä valmentajalle. Työntäyteistä tulevaa vuotta

Worthing Rooney

Juttu II

Seuraavassa jutussa pureudumme koripallopelin aikana käytävään informointiin pelaajien sekä valmentajien kesken. Kuinka ohjeet siirtyvät valmentajalta pelaajalle/pelaajille. Millä tavoin pelaajat vaihtavat ajatuksiaan ja mietteitään nopeatempoisen pelin aikana. Onko olemassa suuria kikkoja? Onko joukkueilla erilaisia tapoja sanoman perille viennissä?

Ensiksi mieleen tulee tietenkin suulla käytävä viestintä. Paras paikka valmentajille neuvojen antamiseen pelaajille on aikalisät, jolloin kaikki pelaajat ovat kerääntyneet yhteen ja puhe-etäisyydelle. 1min. kestävällä aikalisällä valmentajalla on yleensä asiaa koko minuutin ajan (tosin monesti asiaa olisi varmasti monenkin minuutin edestä.)
Aikalisällä käydään yleensä läpi korjattavia asioita tai sovitaan tulevia kuvioita/ puolustuksia. Kait sieltä valmentajan suusta välillä tulee jotain positiivistakin. Monesti huonon jakson jälkeen valmentajan tehtävä onkin luoda uskoa omaan tekemiseen ja rauhoittaa tilannetta.

Pelaajille jää harvoin aikaa keskustella aikalisän aikana, jos jää niin se aika sijoittuu yleensä aikalisän loppuun tai kävellessä takaisin kentälle. Yleensä siinä ei sen suurempia sanoja vaihdella, koska asiat pitäisi olla kunnossa minuutin pituisen palaverin jälkeen. Viimeiset tsemppaukset ja peli jatkuu.
Toiseksi paras paikka pelaajille sopia asioita puheen välityksellä on vapaaheittotilanteet, jolloin peli on pysähtynyt aloilleen. Useasti valmentaja myös kutsuu muutaman pelaajan tai kaikki 5 pelaajaa sivurajalle kertoakseen mietteensä. Yleensä pelaajat sopivat keskenään seuraavan kuvion. Aikaa jää myös keskinäisten kikkojen ja ohjeiden antamiseen. Hyvin usein joukkueilla onkin tapana kerätä kaikki 5 pelaaja rinkiin yhteiseen palaveriin vapaaheittojen aikana tai ennen niitä.

Pelin ollessa täydessä vauhdissa suulla käytävä viestintä sijoittuu yleensä puolustukseen. Katsomossa istuville katsojille varmasti tuttuja huutoja kentältä ovat ball(pallo), help(apu paikoillaan) tai varoitus huudot tulevasta scriinistä jne. Puolustavalle joukkueelle kommunikointi on hyvin suuressa roolissa estettäessä hyökkäävää joukkuetta tekemästä koria. Pelaajat yrittävät auttaa toisiaan kaikilla mahdollisilla sanoilla. Monesti hyvin pieni verbaalinen apu voi olla juuri se mikä ratkaisee tilanteen puolustuksen voitoksi. Vanha sääntö meneekin: ilman kommunikointia ja puhetta on hyvin vaikea puolustaa erinomaisesti.

Joillakin joukkueilla on myös tapana puhua/huutaa kaikkien 5 pelaajan voimalla roomalaisten sotilaiden tyyliin kaikkea mitä suusta tulee, häiritäkseen ja luodakseen kaaosta hyökkäykseen.

Hyökkäyksessä suullinen informointi jää yleensä hyvin vähäiseksi,. Katsomoon voi kuulua pelinrakentajan huutamana kuvion numero tai nimi. Niitä ei tosin pelaajatkaan kuule, jos tunnelma hipoo kattoa pelin aikana. Vapaan pelaajan huudot pallolliselle pelaajalle ovat myös hyvin tuttuja kaikuja hyökkäyksen aikana. Puhetta tärkeämpää onkin; kuinka hyvin hyökkäävä joukkue pystyy suorittamaan omat suunnitelmat puolustuksen härnätessä kaikilla tavoilla.

Pelaajat tietenkin myös käyvät keskenään nopeatempoista keskustelua ja signaalien antoa kesken kiivaan taiston. Milloin annetaan neuvoja, milloin tsempataan jne. Asioita on yhtä monta kuin tapahtumia kentällä, kaikkien kertomiseen ei tämä blogi riittäisi.

Kyse, kun on niin nopeatempomisesta lajista virheitä ja epäonnistumisia tapahtuu. Joskus voi myös tunteet pelaajien kesken vähän kiehahtaa, jolloin sanallinen ja signaalinen anti on hyvin laihaa ja ei niin opettavaista. Harvoin siitä kuitenkaan aiheutuu ongelmia, pelaajat keskenään tietävät mistä on kyse. Katsomoon joskus voi meno näyttää ja kuulostaa hurjalta. Asiat kuitenkin unohtuu yhtä nopeasti kuin ne ovat tulleet. Joskus asiat voivat mennä liian pitkälle, mutta onneksi hyvin harvoin menee siihen pisteeseen jolloin asiaan joudutaan puuttumaan valmentajien/joukkueen kesken.

Merkit ja signaalit käsillä ovat hyvin tärkeässä osassa hyökkäystä sekä puolustusta ajatellen. Ensiksi tuleekin mieleen tietenkin hyökkäävän joukkueen pelinrakentajan signaalit hyökkäävälle joukkueelle; tarkoituksena kertoa seuraava hyökkäyskuvio. Monesti otteluissa katsomon aiheuttama positiivinen tunnelma lisäys tekee suulla käytävän kommunikoinnin mahdottomaksi. Joten käsillä annettavien signaalien rooli nousee hyvin suureen asemaan ja ainoaksi keinoksi yhteisen päämäärään tavoittamiseksi. Katsomossa varmasti ihmetellään miksi useat pelaajat toistavat pelinrakentajan merkkejä, sillä varmistetaan vain, että jokainen hyökkäävän joukkueen pelaaja varmasti tietää seuraavaksi juostavan kuvion. Valmentajat voivat myös näyttää sivurajalta käsin seuraavana juostavan kuvion,. Joillakin joukkueilla onkin tapana, että valmentaja ohjaa/määrää seuraavan hyökkäyksen.

Puolustuksessa signaalien tarkoitus on varmistaa puolustaville pelaajille seuraavan puolustuksen suunnitelmat. Ensimmäisen signaalin antaja on yleensä valmentaja sivurajalta, jonka jälkeen kaikki puolustavat pelaajat toistavat merkin varmistaakseen asian ymmärretyksi. Väillä komento voi tulla etukäteen sovitun pelaajan toimesta.

Pelaajat ja valmentajat myös antavat palautetta käsisignaalein. Hyvän syötön saanut pelaaja näyttää peukkua syötön antajalle jne. Vähän ei niin hyvien suorituksien jälkeen voi useasti katsomoon välittyy näky pyörivistä päistä ja kädet levällään olevista pelaajista/valmentajista. Tuttu näky on myös ,kun valmentaja huitoo sivurajalla kuin riivattu hullu ja pelaaja yrittää siitä sitten ottaa selvää. Yleensä viesti menee varmaan perille, tai niin ainakin pelaaja teeskentelee.

Pelaajat myös käyttävät katseita ja ilmeitä sopiakseen/ huijatakseen vastustajaa. Katseella välittyvä viestintä on hyvin nopeaa ja ennalta määräämätöntä . Hyökkäävät pelaajat katsovat toisiaan silmiin; takaovi ja puolustus on sillä kuuluisalla nakkikioskilla.. Urheilussa on paljon esimerkkejä eri lajeista ja lehdistä saa paljon lukea:, että peli sen ja sen kanssa toimii kuin liimattu. Se on sitä ihmisen mystisyyttä, mitä on vaikea selittää.

Loppuun on hyvä sanoa: Tapoja on monia kuin on ihmisiä, välillä tunteet kiehuu, ja hetken päästä itketään ilosta. Kädet heiluu, ja päät pyörii. Valmentaja pomppii edestakaisen pitkin sivurajaa ja katsomo hurraa. Se alkaa pelin ensimmäisestä sekunnista ja loppuu viimeiseen. .
Toivottavasti tämä toi selvennystä pelaajien ja valmentajien keskinäisestä kommunikoinnista pelin aikana.

Kiitosta jutun ehdotuksesta koripallosta kiinnostuneelle tytölle.
Lähettäkää vain lisää kysymyksiä ja ehdotuksia.
Worthing Rooney

_____________________________________________________________________

30.10.2009
Hyvät fanit ja nettisivujen lukijat. Aloitamme näillä sivuilla uuden blogin: Worthing Rooney. Jutuissamme yritämme tutustua pelaajiin, valmentajiin ja moniin muihin asioihin hieman pintaa syvemmälle.. Juttuja pitäisi ilmestyä tasaiseen tahtiin, riippuen ihan itse blogistin kiireistä. Minulle voi myös lähettää ehdotuksia: seuraavista jutuista, pelaaja haastatteluista, palautetta jne. Osoitteeseen worthingrooney@hotmail.com. Kaikkien apu on tarpeen ja toivottavasti tulette nauttimaan annista.

Ensimmäisessä jutussa tutustumme mestarivalmentaja Sami Toiviaiseen. Nuoresta iästä huolimatta Sami on ehtinyt kokemaan jo monenlaisia seikkailua ja valmennuskokemusta on tarttunut jo yli kymmenisen vuotta. Menestystä on tullut niin nuoriso- kuin aikuis-koripallossa. Kruununa tietenkin mestaruus viime keväältä. Jutussa yritämme saada kuvaa minkälaista on valmentaa ja mitä se vaatii. Valmentaminen on paljon muutakin kuin pelit. Huhuja olen kuullut, että valmentaminen olisi sitä kuuluisaa 24/7 työtä. Siitä saamme paremmin selvää jutussa. Joten antakaamme Samille puheenvuoro

Worthing Rooney: Näin aluksi on hyvä aloittaa haastattelu kysymyksellä: Kuinka päädyit koripallovalmentajaksi, missä aloitit ja kuinka ura on siitä edennyt sm-sarjan päävalmentajaksi ja mestarikoutsiksi?
Sami: Aloitin varsinaisesti korisvalmennuksen vuonna 1997, kun olin vuotta aiemmin muuttanut Lahteen opiskelujen perässä. Siitä sitten edettiin B-junioreista A-junioreihin ja 22-vuotiaiden kautta miesten apuvalmennukseen. Eli eteneminen on ollut kuin monella pelaajalla; junnuista edustukseen.

Worthing Rooney: Olit pitkään juniorivalmentaja ennen kuin siirryit miesten pariin: Minkä näet suurimpana erona valmentajan näkökulmasta, jos verrataan nuorten ja aikuisten pelaajien valmentamista.

Sami: Ainakin otteluiden määrä on aivan eri. Aikuistasolla valmistaudutaan kaksi kertaa viikossa peleihin ja varsinaiseen harjoitteluun ja vähemmän aikaa kuin junioreissa. Tarkoitan tällä varsinaisia kehittäviä harjoituksia etenkin niiden osalta, jotka pelaavat paljon. Junioreissa pitäisi valmentajien muistaa keskittyä perusasioiden opettamiseen kaikessa rauhassa, jotta niihin ei tarvitsisi niin paljon enää käyttää aikaa miesten harjoituksissa.

Worthing Rooney: Mitä sinulle valmentajana tarkoittaa sana pitkäjänteisyys ja miten se näkyy päivittäisessä toiminnassa?

Sami: Pitkäjänteisyys… Koriksen perusasioiden opettamisessa ei ole oikotietä. Asiat on opetettava rauhassa ja aika pitkälti tietyssä järjestyksessä. Suunnittelu kuuluu myös siihen. On oltava jonkinlainen suunnitelma koko kaudesta, kuukaudesta, viikosta ja päivästä. Pelaajan arvioinnin kohdalla on oltava myös pitkäjänteinen. En varmasti saa koko kuvaa muutaman harjoituksen tai ottelun perusteella pelaajan kyvyistä tai taidoista.

Worthing Rooney: Kuten kaikki tiedämme koripallo on joukkuelaji ja joukkueet voittavat mestaruudet: Kuinka paljon pelaajilla on aikaa kehittää henkilökohtaisia taitoja pitkän kauden aikana? Vai onko pääpaino joukkueasioissa?

Sami: Meillä ainakin aamuharjoituksissa pyritään kehittämään pelaajien henk.koht. taitoja. Aamuharjoitteluun kuuluvat lajitaidot ja fyysisten ominaisuuksien kehittäminen. Totta kai kesäharjoittelu on hyvinkin pitkälti pelaajan henk.koht. taitojen kehittämistä. Kauden aikana aamut menevät pelaajien ehdoilla ja iltaharjoittelussa käymme sitten joukkueasioita läpi. Toki joukkueharjoittelukin parantaa pelaajan oppimista ja omien taitojen kehittämistä, koska siinä on otettava myös huomioon muut pelaajat.

Worthing Rooney: Kuten vanha fraasi menee: 95% keskittyminen tai tekeminen on 50% tai alle maksimaalisesta suoritustasosta: Kuinka pidät huolen, että jokaisessa treenissä jokainen pelaaja pääsee lähelle 100% keskittymistä ja tekemistä?

Sami: Pyrin vaihtelemaan harjoitteita, jotta mielenkiinto säilyy. Erilaiset kilpailut ja kisat saavat aina kaikki yrittämään täysillä. Se on varmasti joukkueurheiluun liittyvä asia, koska kukaan ei onneksi halua hävitä ja silloin myös yritys on varmasti 100:sta. Palautteen anto on myös motivoinnin kannalta tärkeää. Jokainen pelaaja varmasti haluaa jonkinlaista palautetta toiminnastaan. Ja kyllä kuitenkin sen 100%:n tekemisen pitää lähteä pelaajasta itsestään, jos haluaa kehittyä haluamaansa suuntaan. Selityksiä on aina helppo keksiä, mutta kova työ kuitenkin loppujen lopuksi palkitaan.

Worthing Rooney: Heti perään on hyvä kysyä: Kuinka pidät huolen omasta kehittymisestä valmentajan?

Sami: Keskusteluilla eri valmentajien kanssa. Se on ollut varmasti eniten siliä avaava tapa kehittää itseään. Eri maiden liigojen otteluiden seuraaminen on hyvä keino kehittyä. Ja toki lukeminen auttaa aina… Vai mitä Vesku??

Worthing Rooney: Miten kuvailisit itseäsi valmentajana ja kuinka olet muuttunut urasi aikana?

Sami: Intohimoinen, keskusteleva ja tilanteisiin reagoiva. Olen varmasti muuttunut ainakin rauhallisempaan suuntaan. Suunnittelen asioita huolellisemmin ja yritän oppia koko ajan enemmän ja enemmän uutta koripallosta.

Worthing Rooney: Mitä pidät valmentamisessa vaikeana?

Sami: Oikeastaan voisi sanoa, että mikään asia ei ainakaan tähän mennessä ole ollut todella vaikeaa. Ehkä sellainen asia, että muistaisi sen, etteivät kaikki pelaajat opi asioita samalla lailla ja yhtä nopeasti, on välillä vaikea muistaa...

Worthing Rooney: Mitä pidät itselläsi vahvimpana/heikkompana osa-alueena valmentajana?

Sami: Otteluvalmentaminen ja niissä tilanteisiin reagoiminen on vahvuus. Heikkoutena voisi pitää vieläkin suunnitelmallisuutta. Sitä pitäisi vieläkin parantaa eli kirjoittaa asioita ylös ja analysoida jälkeen päin omia tekemisiään.

Worthing Rooney: Mitä valmentaminen antaa sinulle:
Sami: Jokapäiväisen hyvän olon tunteen.

Worthing Rooney: Kuinka paljon aikaa viikossa menee valmentamiseen,suunitteluun,reissaamiseen jne, onko valmentaminen sitä kuuluisaa 24/7 työtä?

Sami: En olekaan hetkeen laskenut paljonko aikaa menee.. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tavallinen kahden pelin viikko: valmennus 10-12h, ottelut + matkat 15h, suunnittelu 5h, scouttaus 8h. Siihen päälle muu ajatustyö, keskustelut ja muu itsensä kehittäminen sekä muiden otteluiden seuraaminen, niin tuleehan niitä tunteja ihan riittävästi. Eli varmaankin kauden aikana keskiarvoksi muodostuu sellainen reilu 40 tuntia viikossa.

Worthing Rooney: Kuten kaikki tiedämme valmentajat ja pelaajat joutuvat kovan paineen alaisiksi (fanien, lehdistön jne) läpi pitkän kauden: Kuinka olet oppinut sietämään sitä ja mitä keinoja käytät ettei se pääse ottamaan valtaa ja vaikuttamaan päivittäiseen elämään?

Sami: Pyrin edelleenkin lukemaan kaikki mahdolliset meistä kirjoitettavat jutut niin lehdistä kuin netistäkin. Haluan tietää mitä pelaajistani kirjoitetaan ja samalla varmistaa, ettei kukaan ota turhia murheita tai paineita jostain kirjoituksista. Työni on kuitenkin julkinen ja siihen kuuluu tietty arvostelu julkisuudessa.

Worthing Rooney: Mitä sinulle valmentajana joukkuehenki merkitsee ja mitä keinoja käytät sen ylläpitämiseen?

Sami: Joukkuehenki on joukkueen menestyksen kannalta elinehto. Viime kevät antoi siitä erinomaisen esimerkin. Joukkeeseen ei saa pesiytyä liikaa negatiivisia elementtejä eikä niin ajattelevia yksilöitä. Positiivisuudella yritän saada homman toimimaan ja toki puuttumaan ajoissa mahdollisiin epäkohtiin.

Worthing Rooney: Kuinka paljon käytät aikaa treenien valmisteluun ja milla tavalla suunittelet treenit mitä milloinkin harjoitellaan?

Sami: Suunnittelen nykyään hahmotelman koko viikosta ja sen jälkeen joka harjoitteen erikseen. Suunnitelmat kyllä muuttuvat, jos huomaan jonkun asian tarvitsevan lisää aikaa. Eli sellainen tunti päivässä menee suunnitteluun.

Worthing Rooney: Miten valmistaudut peliin ja mitä pidät tärkeänä pelaajien tietää vastustajasta? Vai pidätkö omiin peliasioihin keskittymistä tärkeämpänä?

Sami: Katson yleensä pari matsia vastustajasta. Teen koosteen pelaajille ja näytän noin 15-20 klippiä, kun pidämme palaverin ottelua edeltävänä päivänä. Omista peleistä pitäisi kyllä näyttää enemmän pätkiä. Olenkin ajatellut niin, että 1.kierroksenjälkeen keskitymme oikeastaan pelkästään oman pelimme kehittämiseen ja jätän vastustajista pelaajille näytettävät klipit vähemmälle.


Worthing Rooney: Kuinka olet varautunut suuriin vastoinkäymisiin esim. pitkä tappioputki tai usean runkopelaajan loukkaantuminen. kuinka taas pidät pelaajien ja omat jalat maassa pitkissä voittoputkissa?

Sami: Kaikkiin asioihin et voi itse vaikuttaa. Jos joku loukkaantuu, niin siihen on vain sopeuduttava. Toki ulkomaalaispelaajien kohdalla on aina vaihtomahdollisuus. Tappioputki saa ainakin juuri tällä hetkellä ajattelemaan korista entistä enemmän. Sitä en tiedä onko se pelkästään hyvä asia. Kuitenkin pyrin edelleen olemaan positiivinen kaikessa tekemisessä.

Worthing Rooney: Sitten on tietenkin kysyttävä peruskysymys: Mitä teet vapaa-ajalla? Pääsetkö koripallosta kokonaan irti ja osaatko rentoutua?

Sami: Vapaa-ajalla pyrin viettämään mahdollisimman paljon aikaa kotona. Etenkin tyttäreni Nellan kanssa tulee touhuiltua kaikenlaista. Tulee kuitenkin katseltua myös korista aika paljon myös vapaa-ajalla, joten en kyllä osaa päästää irti lajista vapaallakaan.

Worthing Rooney: Sitten palaamme hetkeksi pelillisiin asioihin: Kuinka vaikeaa on päättää kuka milloinkin pelaa? Onko se ihan intuitiota vai systemaattista toimintaa?

Sami: Kyllä minulla se on hyvinkin pitkälti intuitioon perustuvaa. En osaa kuvitella, että pystyisin valmiiksi miettimään kuka pitää kentälle laittaa ja milloin, vaan kyllä se ihan selkäytimestä lähtee. Toki jos pelaaja on osoittanut harjoituksissa hyviä otteita, niin kyllä se merkitsee myös peliajan suhteen.

Worthing Rooney: Minkäläinen jako teillä on kakkosvalmentaja Teemu Laineen kanssa ja miten se näkyy arkipäiväisessa toiminnassa/peleissä?

Sami: Teemu miettii paljon meidän hyökkäyspelaamista ja antaa otteluiden aikana paljon hyviä vinkkejä. Nyt kun kausi on saatu kunnolla käyntiin, niin Teemu tulee myös vetämään enemmän ja enemmän meidän treenejä. Se on kuitenkin paras tapa päästä kiinni käytännön valmennukseen, kun saa itse vetää harjoituksia. Toki Teemulle tulee koko ajan lisää kokemusta meidän 1.divarijoukkueen kanssa.

Worthing Rooney: Sitten palaamme hyvin puhuttuun kysymykseen: Pelataanko korisliigassa liikaa pelejä?

Sami: Mielestäni paras rytmi olisi 3 ottelua kahdessa viikossa. Silloin jäisi aikaa myös laadulliselle harjoittelulle. 44 ottelua on kova määrä, koska emme kuitenkaan ole täysammattilaissarja.

Worthing Rooney: Pitääkö vanha fraasi paikkansa: Hyökkäyksellä voitetaan pelejä, mutta puolustuksella mestaruuksia?
Sami: Pitää!

Worthing Rooney: Mitä terveisiä haluat sanoa Namikan tunnetulle faniryhmälle?
Sami: Jatkakaa positiivisella meiningillä niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä!

Worthing Rooney: Oletko ikinä tullut ajatelleeksi: Miksi Lahtea aina aliarvioidaan vuodesta toiseen erilaisissa kyselyissä? Sillä Lahti on yksi menestyksekkäimmistä joukkueista 2000-luvulla.

Sami: Varmaankin yksi syy on se, ettei meillä ole hetkeen ollut miesten maajoukkueessa näkyvästi esillä olevia pelaajia. Ja ehkä meillä ei ole pidetty liikaa meteliä osaamisestamme, vaan on keskitytty harjoitteluun ja pelaajien kehittämiseen. En kuitenkaan pidä sitä minään haittana ettemme ole erilaisten listojen kärjessä. Takaa on kiva tulla ja näyttää, että kyllä Lahdessa oikeasti osataan pelata korista ja valmentaa nuoria pelaajia kohti miesten Korisliigaa.

Worthing Rooney: Kysely on hyvä lopettaa kysymykseen, joka monia varmasti kiinnostaa: Onko kortit nyt kasassa?

Sami: Toivottavasti. Totta kai mahdolliset uudet loukkaantumiset voivat vielä tuoda muutoksia.